Oma arvio: Teosta mainostetaan trilleriksi, mutta mielestäni se on kaukana siitä. Hämeen-Anttila kirjoittaa hyvin ja teksti on selkeää, mutta se ei herätä suuria tunteita. Olisin kaivannut enemmän tietoa kirjan henkilöistä. Monet hahmoista jäivät hieman ontoiksi. Henkilöt kehittyvät kirjan edetessä, mutta jotain jää silti puuttumaan. Juoni on sinänsä jännittävä, mutta loppu tulee liian nopeasti ja se on ennalta-arvattava. Liian helppi loppu pilaa mielestäni muuten monin paikoin toimivan juonen. Teos on peruskertomus perheen sisäisistä jännitteistä ja rakkaudesta. ( )

Virpi Hämeen-Anttilan Kolmastoista lapsi jätti minut aika pettyneeksi. Hämeen-Anttila kyllä kirjoittaa hyvin, siitä ei ole epäilystäkään. Teksti on mukaansa tempaavaa tässäkin kirjassa – mutta muuten tuntuu, että kirja on tyhjää täynnä.

Kolmastoista lapsi kertoo rikkonaisesta perheestä, jonka äiti, Tea, on kuuluisia muusikko. Aikuiset lapset Johanna ja Joakim painivat omien ongelmiensa ja epäilyjensä kanssa. Perhettä pitää jollain tavoin koossa Tean entinen rakastaja, Ilkka. Kirjan päähenkilöksi nousee Johanna, joka kirjan aikana kokee jonkinlaista kehittymistä, irtautumista menneisyydestä ja huonojen äidinmallien otteesta.

Kirjan henkilöhahmot ovat jotenkin ohuita ja onttoja. Ainoastaan keski-ikäinen biologi, Ilkka, vaikuttaa kiinnostavalta. Olisin kaivannut tarkempaa tutustumista varsinkin Teaan, joka ei tartu mihinkään tai kanna vastuuta mistään. Hahmon tyhjyys jää harmittamaan, sillä hänen kauttaan olisi koko tarina saanut ehkä erilaisen merkityksen.

Juoni muuttuu varsinkin loppua kohden uskomattomaksi ja asiat lutviutuvat lopulta liian helposti. Minua ärsyttivät myös sivupoluille rönsyilevät tapahtumat, jotka eivät liittyneet juoneen mitenkään tai edes johtaneet mihinkään. Tuntuu, että kirjaan on pitänyt upottaa kaikki mahdollinen Itämeren tilasta ihmiskauppaan, kun oikeastaan olisin kaivannut vaan henkilöiden syvempää luotaamista.
http://kirjamieli.blogspot.com/2009/07/virpi-hameen-anttila-kolmastoista-lapsi.h... ( )