Seppo Jokinen (1) (1949–)

Hervannan metsästä löytyy kuollut alkoholisti. Mies makasi polun varrella useamman tunnin, ennen kuin kukaan huomasi hänen olleen kuollut. Muutamaa päivää toinenkin juoppo löytyy kuolleena. Onko kyseessä vain sattuma, kuten aika moni poliisilaitoksella olettaa – ainahan niitä puliukkoja kuolee. Mutta kun osoittautuu, että vain hieman aikaisemmin on ainakin yksi muu alkoholisti kuolla samanlaisiin oireisiin, Komisario Koskinen alkaa epäillä sarjamurhaajaa. Mutta miksi joku murhaisi rappioalkoholisteja? Onko kyseessä alkoholisteja hysteerisesti vihaava seudun ”siisteydestä” intoileva aktivisti? Vai joku muu?
Sarjassaan vaikuttaa keskitason huonommalla puolella olevalta. Henkilöhahmot eivät jotenkin tunnu ihan itseltään. Tämä saattaa tietysti johtua siitä, että tämä kirjan on aika monta vuotta vanhempi kuin muutaman viimeksi lukemani ja paljon heille on ehtinyt tapahtua ja henkilöhahmot ovat kehittyneet (ja ehkäpä kirjailijan taidotkin). Tarinakin on keskimääräistä heikommalta tuntuva ja murhaajan motiivit jäävät aika avoimiksi. Munuaisten toimimattomuus ei myöskään ihan noin nopeasti tapa, joten kuolinsyyn suhteen kirjailijan taustatyö oli hiukan heikosti tehty tai sitten vedettiin hiukan mutkia suoraksi. Kirja oli kuitenkin viihdyttävää, kevyttä luettavaa.… (más)

Komisario Koskinen selvittelee Tammerkoskesta kuolleena löytyneen miehen tapausta. Yhden silminnäkijän mukaan mies hyppäsi itse koskeen, mutta toisten, parin pikkupojan mielestä joku tönäisi hänet veteen. Pimeänä on myös kuoliaaksi kuristetun maahanmuuttajanaisen tapaus, onko kaupungissa tapahtunut kunniamurha? Koskista hiukan ihmetyttää myös se, että ex-vaimo ottaa häneen yhteyttä vuosien jälkeen. Yksi Koskisen lähimmistä alaisista on kovin uupuneen oloinen, lapsi sairastaa – vai onko se todella syy väsymykselle? Kirja on vähintään keskitasoinen sarjassaan. Ehkä tavallista enemmän kirjassa keskityttiin henkilöiden keskinäisiin suhteisiin ja ”taustatarinan” etenemiseen. Rikostarina hiukan säälittävästä ”päärikollisesta” oli oikeastaan sivujuonen asemassa, joka omalla tavallaan palveli henkilösuhteisiin liittyvän pääjuonen edistymistä. Kirjassa on jonkin verran ”Harjunpää”-tyyppistä sosiaalisiin asioihin painottumista kuin monessa muussa sarjan osassa ja molempien varsinaisten rikosten tekijöihin suhtauduttiin suurella ymmärtämyksellä.… (más)

Komisario Koskinen seikkailee tällä kertaa Kreikassa Tampereen asemasta. Koskinen on poliisiystävänsä kanssa purjehdusretkellä Kreikan saaristossa. He löytävät merestä naisen ruumiin. Nostettuaan sen merestä he kuljettavat sen lähimmälle saarelle. Kun paljastuu, että kuollut nainen oli suomalainen, he huomaavat olevansa pääepäiltyjä ja vain täpärästä välttävät joutumisen pidätetyksi. Kun Kreikan poliisin tutkimukset etenevät kovin huonosti kaverukset alkavat selvittelemään rikosta omin nokkinensa ja asiat alkava järjestyä – mutta suunnitellulle lennolle ehtiminen ei kyllä onnistu.
Toisaalta oli virkistävääkin tavata päähenkilö vähän poikkeavassa ympäristössä. Kirjan alkuosa oli varsin hyvä ja vetävä, mutta mitä pitemmälle kirja eteni, sitä enemmän juoni tuntui hajoavan. Paikoitellen henkilöhahmot käyttäytyivät erittäin ärsyttävän juntisti, eikä hauskaksi tarkoitettu sanailu ja puolihyväntahtoinen riitely oikein kunnolla asettunut henkilöiden suuhun ja luonteeseen. Kirja jää sarjassaan selvästi keskitason alapuolelle.… (más)