Kahden kirjailijan yhteistyö. Aimo annos hienoja kuvauksia Pariisin tuoksuista ja äänistä, Berliinin, Nizzan, Ruissalon ja Mäntyharjun tuokioista. Sähköpostien ja lyhyiden päiväkirjamaisten tuokiokuvien sarja, jossa on huolellisesti mietitty palapelikuvio. Taidehistoriaa, kuviteltuja ja todellisia ihmisiä, aito taulu ja mielikuvituksen piirtämät luonnokset. Nainen parvekkeella on olemassa. Hieno pohjatyö, mutta miksi lopulta jää olo, että kirja on vähän lapsellinen? Nuotion pitää kertoa kaikki, mitään ei voi jättää selvittämättä. Ja onnellinen lopuu, aina. ( )

Tartuin romaaniin sen kiinnostavalta kuulostavan, Albert Edelfeltin elämää sivuavan aiheen takia: aiemmin olen lukenut mm. Anna Kortelaisen Virginie-kirjan. Nuotion ja Soinisen teos ei kuitenkaan oikein lunastanut odotuksiani, varsinkaan rikosromaanina, jollaiseksi kirjaa takakannessa tituleerataan. Kirje- tai oikeastaan s-postiviestiosuudet tuntuivat kömpelöiltä ja juoni kohtalaisen epäuskottavalta.