Tommi Uschanov

Mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää luettavaa. Nautin etenkin semioottisesta lähestymistavasta, jossa suomalaisten ja eurooppalaisten kulttuurieroja lähestyttiin ja perusteltiin kielellisillä eroilla. Hieman jäi kalvamaan ristiriita kahden esiintuodun kulttuurillisen piirteen välillä. Ulkomaalaisia kuulemma ihmetyttää suomalainen tiemerkistö: ensin ilmoitetaan Helsinkiin olevan matkaa 26 km ja jo kilometrin päässä ilmoitetaan, että tässä on Helsinki. Toisaalla kirjassa puhutaan suomalaisten (ja suomen kielen) totuudellisuudesta: aina sanotaan täsmälleen se mitä tarkoitetaan eikä mitään kätkettyjä merkityssisältöjä ole. Miten siis suomalaiseen logiikkaan uppoaa se, että määränpää on yhtäaikaa 26 km päässä ja tässä, mutta ulkomaalaiselle tässä on selvästi ristiriita? Itsekin, syntyperäisenä, totuutta rakastavana suomalaisena, olen aina pitänyt tätä tapaa ilmoittaa etäisyyksiä todella hämmentävänä.

Useat, varsinkin historiaa vääristävät, ajatusmallit tosin olivat varsin yleismaailmallisia eikä Suomen tai suomalaisuuden erityispiirteitä kyseisessä asiassa tuotu esille. Näin hevosenlihaskandaalin jälkimainingeissa itse ainakin jäin miettimään väitettä, ettei maailmansotia mielletä missään yhteiskunnassa hevossodiksi vaan uuden teknologian sodiksi. Itselläni on aina ollut mielikuva suomenhevosen tärkeästä roolista ainakin talvi- ja jatkosodista. Hevosenlihaskandaalin aikoihin ainakin joku perusteli sitä, että suomalaiset vierastavat hevosenlihan syömistä, nimenomaan sillä, että juuri sotamuistot estävät suomalaisia syömästä urheaa kumppaniaan. (Tosin itse luulen, ettei tämä väite hevosenlihan ja suomalaisten suhteesta pidä paikkaansa, mutta ainakin jossain elää muisto suomenhevosista sodassa.)

Historiallisia vääristymiä käsiteltäessä aloin myös pohtia, miten suomalaisten suhtautuminen esimerkiksi jatkosodan tapahtumiin liittyy suomalaisten "totuudellisuuteen". Siinä missä kirjassa esitettiin esimerkiksi brittien mieltävän historiallisen tapahtuman X keskenään hyvinkin eriävällä tavalla, suomalaisessa kulttuurissa vaikuttaa kirjan (ja mahdollisesti myös omakohtaisen, joskin vähäisen, kokemukseni) perusteella vallitsevan yksi ja vain yksi mahdollinen totuus historiasta. Jos joku esittää kollektiivisesta, jo kirjoitetusta, totuudesta eriävän kannan, asiasta syntyy vähintäänkin kohu. Tällaista keskustelua odotin kirjan loppuun, mutta sitä ei tullut, toisaalta hyvä niin, että jäi itsellekin jotain pohdittavaa.… (más)