Tässä romaanissa tuntui olevan kerroksia, kuin sedimenttejä. Sanotaan, että historiaa tuntematon on tuomittu toistamaan sitä. Tuo ajatus tuntui pätevän Kivitaskun henkilöihin. Suvuissa on paljon historiaa, jota ei ollut kerrottu eteenpäin. Mielestäni Kytömäki kirjoittaa hienon kielen lisäksi hienoja tarinoita. Luontosymboliikka tuntui tässä romaanissa saumattomammalta osalta tarinaa, kuin Kultarinnassa. Arvoitusten ratkaiseminen ei ollut tärkeintä, vaikka niitäkin riitti. Vekaan liittyvä tieto osasi yllättää mut lopussa ja muuttaa hahmoa ratkaisevasti. ( )

Kivitaskussa seurataan saman suvun kolmea jäsentä ja itäsuomalaista kallio- ja järvimaisemaa. Tämä kirja tempaisi mukaansa eikä hellittänyt otetta ennen kuin pääsi loppuun asti. Joulunpyhien aikaan on onneksi aikaa lukea. ( )