Tutkijan testamenttina tämä kirja on mieluista luettavaa. Kirjoittajalla on laaja ymmärrys humanistisen, yhteiskuntatieteellisen, teknisen ja filosofisen tutkimuksen tarkoitusperistä, ja ne nivoutuvat hienosti yhteen kirjassa esitetyissä tutkimusongelmissa. Kirjan monitieteellisyyden ansiosta siinä liikutaan korkeammalla sivistystasolla kuin useimmissa suomalaisissa tiedekirjoissa.

Idea Rauhankoneesta on ehkä kuitenkin jonkinasteinen pettymys, sillä se ei edes lähentele kirjan takakannen mainostekstiä, jonka mukaan kirja käsittelisi "maailmanrauhaa". Hyvin pitkälti Rauhankone nojautuu ajatukseen tietokoneen tekemästä tulkkauksesta eri kielten tai murteiden välillä, jotta keskusteluissa vältytään väärinymmärryksiltä. Tämähän ei riitä alkuunkaan todellisten kriisien ratkomiseen. Kirjoittaja myöntää itsekin, ettei kirjan keskeisiin ajatuksiin kuulu, että tietokone voisi auttaa ihmisiä kriisineuvotteluissa (s. 208). Erimielisyyksien sopiminen on paljon vaikeampi tehtävä kuin jonkin yksittäisen lauseen oikean merkityksen ymmärtäminen.

Toki kirjan anti ei ole tyhjää täynnä, tekoälystä voi varmaan olla paljon hyötyä kirjan kuvailemilla tavoilla. Mutta kovin pitkälle nämä hyödyt eivät tule maailmaa rauhan tiellä kantamaan.