Käännös aiheuttaa ymmärrysvaikeuksia. "Näennäisaika" ja muut "näennäis-" alkuiset termit saattavat ulkomaaksi olla "quasi", "pseudo", "virtual", "apparent" tai jotakin muuta; jokaisella näillä on oma merkityksensä. Niin anglismi kuin se onkin, olisin nähnyt mielummin käytettävän termiä "apparenttiaika" tms jos sitä tarkoitetaan.
Tekstissä on enemmän latomavirheitä kuin olen Art Housella tottunut näkemään. Tämäkin hidastaa ymmärtämistä.
Kirja on professorimaisista huumorin yrityksistä huolimatta junnaavan kuiva. Mutta juuri se junnaavuus on kirjan suuri vahvuus: ennen kuin lukija huomaakaan, lukija on talutettu keskelle yleisen suhteellisuusteorian outoutta kuvitellen käsittelevänsä itsestäänselvyyksiä. Outoudet ovat itsestäänselvyyksiä kun ei kuvittele tietävänsä paremmin. ( )